Lucy on hämmentynyt ja mustasukkainen, meidän perheen entinen keskipiste on saanut kilpailijan.
Pikku kisu siis vietti ensimmäisen yönsä Robin veljen luona, mutta aamulla Mike seisoi oven takana silmät ristissä ja kisuli kämmenellä ja kysäisi, että josko me kuitenkin haluttais ottaa se meille. Kisu oli kuulemma valvottanut koko yön. No tottakai meille sopi.Pikkuinen kotiutui heti oikein hyvin ja oli tosi leikkisä. Ja nälkäinen. Me katseltiin sen touhuja ja mietittiin sille nimee. Mulle tuli siitä mieleen mun tyttäreni Siiri, joten me nimettiin pikkuinen Sirpuksi. Pari kertaa me pelästyttiin oikein kunnolla, kun Sirpu oli kadonnut, mutta kuvista näkyy mistä lopulta hänet löysimme.
Muuten sujuu ihan kivasti, mutta Lucy on todella mustasukkanen uudelle tulokkaalle, eilen Lucy ei suostunut tulemaan sisälle muuten kuin syömään ja se sähisi ja murisi pikkuiselle todella vihaisesti. Viimein me kuitenkin nukuttiin kaikki neljä meidän sängyssä ja yö meni rauhallisesti.
Aamulla Lucy jatkoi sähinäänsä, mutta on selvästi jo kiinnostunut pikku siskostaan.
Robille sattu onneksi tähän pikku loma, niin voidaan rauhassa totutella uuteen perheen jäseneen. Meillä oli kyllä mielessä lähteä hiukan kuvausmatkalle LA:n maisemiin, mutta nyt ei oikein hennota jättää vauvaa vielä Lucyn kanssa kaksin kotiin.
Joten ne turisti kuvat saavat vieläkin odottaa!
Posts
Eikös siellä suuressa maailmassa ole tapana ottaa lemmikki kainaloon ja pistää menoks :)
ReplyDeleteLepis, no niinhän se taitaa olla, pitäis vaan ostaa joku söpö kallis laukku ja tunkea Sirpu sinne.
ReplyDeleteMutta me ollaan kyllä sellasia kotikissoja, että ihan mielellään pysytellään kotona pienenkin verukkeen varjolla. ;))
Pikkuisella on varmaan uudessa kodissaan tarpeeksi aluksi uutta ja tutkimista. Noista kuvista tuli mieleen monta omaa kissanpentua lapsuudesta asti, kun ne tunkevat joka koloon ja seinänrakoon, mutta onhan se suloista, että olette saaneet siitä jo petikaverin.
ReplyDeleteSirpu on tosi reipas ja utelias ja oppi eilen jo sisäsiistiksi.
ReplyDeleteSulla Marja on kyllä kokemusta kissanpennuista, sen tiedän. Mulla ei oo koskaan ollut näintä pientä kisua, se ei olis vielä varmaan ollut luovutusikäinen, siihen nähden se on kyllä pärjännyt todella hienosti ja se syö kuin hevonen. :))
Ihana kissanpentu ja isompi kisulikin on kyllä komia. Täällä on myös harkinnassa kissanpennun hankkiminen syksyllä. Huolenamme on tähän asti ollut se, että mihin eläin sijoitetaan kesäisin, jos/kun matkaamme Suomeen pitkäksi aikaa...
ReplyDeleteSaas nähdä, josko meilläkin jo syksyn saapuessa pienet tassut tepsuttaa kotona...
Sari
ReplyDeleteKissa kyllä tuo niin paljon iloa, että siinä mielessä kyllä suosittelen, mutta tietty just ton kaltasia ongelmia siihen liittyy, ei ole ehkä ihan helppo saada sitä hoitopaikkaa.
Me oltiin päätetty, että ei oteta lisää lemmikeitä, koska me ollaan suunniteltu sinne Suomeen muuttoa ja mitenkään ei hennoisi lemmikeistä luopua, vielä meillä ei ole selvillä miten ne vois muuttaa meidän mukana.
Mutta kyllä nyt varsinkin ton pikkuisen kanssa on ollut niin hauskoja hetkiä, mikään ei oon niin mukavaa kun seurata pikku kisu vauvelin touhuja. :))
Ei se matkustaminen kissojen kanssa pitäisi olla kovin suuri ongelma. Kissat menevät yleensä koneissa ruumaan, mutta niille voi antaa rauhoittavaa ennen lentoa, peittää häkin pehmeällä huovalla (joka tuo lämpöä ja turvaa) ja meillä on kahdella kaveripariskunnalla kissat matkanneet Suomeen heidän muuttaessaan takaisin ilman ongelmia, joten pitäisi onnistua.
ReplyDeleteItse olen kissaihminen ja perheessäni on aina ollut kissoja. Itse asiassa oma kissavanhukseni elelee tällä hetkellä täällä Suomessa vanhempieni luona. Vanha kolli, joka viihtyy päivät ulkona ja muutenkin tuollainen maatiaiskissa, joten sitä ei haluttu Yhdysvaltoihin vuosia sitten ottaa mukaan. Arveltiin, että kissaherran on parempi olla luonnonhelmassa.
Mutta nyt on sellainen olo, että kun asumme vähän isommassa kodissa ja on vähän omaa pihaakin, voisi olla oikea hetki hankkia kissa sieltä suunnasta ja mikäs sen piristävämpää seuraa kuin eloisa kissa (niin lapselle kuin itsellekin). Samalla toisi ehkä hivenen vastuuta pienen neidin elämään, kun saisi omia tehtäviä kissaan liittyen...
Noh, suunnitelma-asteella on, saas nähdä tosiaan, miten lopulta käy...
Kiitos Sari, toi oli tosi kiva kuulla, me ei olla vielä otettu asioista sen kummemmin selvää, mutta toi oli aika täydentävä ja helpottava selostus.
ReplyDeleteMusta lemmikit on hyväksi lapsille, siinä todella oppii kantamaan vastuuta ja osoittamaan hellyyttä ja lemmikit tuo toki iloa aikuistenkin elämään. Kyllä meillä on kääntynyt suupielet ylöspäin jo niin monta kertaa tuota pientä seuratessa. Niin monta hymyä se on saanut aikaan ja välillä jopa ihan naurun puuskia. Ja sehän on terveellistä! :))