Veniceltä löytyy tietysti jos jonkinlaista ruokapaikkaa ja baaria. Me istahdettiin olusille tohon alimman kuvan Venice Bistroon. Siellä oli aika täyttä ulkosalla, yhdessä pöydässä kun istui vain yksi asiakas, niin kysästiin tietty englanniksi, että onko tässä tilaa. Mies vain nyökkäsi ja mutisi jotain epämääräisesti. Joten istahdimme siihen pöytään ja rupattelimme keskenämme. Pöydässä istuva mies ei puhut mitään. Hetken kuluttua paikalle saapui pariskunta, jotka alkoi jutella hiljaisen miehen kanssa. Kuuntelin hetken ja kiljaisin: Ootteks te Suomesta?No kyllä vaan. Pariskunta istuutui pöytäämme ja johan alkoi hiljainen mieskin jutella. He olivat olleet 2 viikkoa moottoripyörien päällä, 17 hengen ryhmä. Olivat matkanneet Chigacosta LA:hin pikku teitä pitkin. Aivan mahtava matka siis. Pariskunta oli mennyt matkalla naimisiin Vegasissa. Pari kaljaa siinä juotiin ja juttua riitti. Toi oli eka kerta kun törmäsin suomalaisiin täällä olo aikanani.
Rob ei tietysti ymmärtänyt meidän jutuistä hölkkäsen pöläystä ja kysyinkin jälkikäteen, että oliko ollut tylsää. Rob sano, että jos tollasta on Suomessa, että ihmiset kälättää noin innoissaan ja hän saa istua aivan rauhassa puhumatta mitään, niin kuullostaa tosi hyvältä. No olen kyllä kertonut muutenkin suomalaisista, Robin mielestä se, että ventovieraiden kanssa ei tartte jutella small talk:ia on todella upeeta. Mutta, kuten olin aiemmin kertonut, ihmiset on ystävällisiä ja todella puheliaitakin, jos joku haluaa alottaa keskustelun. No tuo tuokio suomalaisten kanssa oli todella hyvä esimerkki siitä, että kyllä suomalaisetkin osaa puhua ja juttua riittää.
Taas kerran totean, että Suomessa on hyvää se, että siellä ei ole pakko puhua, ei edes small talk:ia, mutta aina voi itse aloittaa keskustelun, jos sille päälle sattuu.
Posts
Olitpa rohkea! Ma olisin ollut ihan hiljaa ja kuunnellut vaan ;D Ja mieheni tietysti olisi molayttanyt etta olen Suomalalainen ;D
ReplyDeleteSusa, eihän siinä mitään rohkeutta tarvita, aina mä niin teen jos maailmalla kohtaan suomalaisia ja aina on ollut tosi mukavat keskustelut.:))
ReplyDeleteLOL, olis sekin tilanne, jos sun miehes möläyttäs suomalaisille, että sä oot suomalainen! ;D ;D ;D
Hiljaa olemisen oikeus on upea juttu. Siitä kannattaa joskus pitää tiukasti kiinni. :) Toki hölöttääkin saa jos siltä tuntuu...
ReplyDeleteLasse, se on musta just Suomessa hienoa, että ihmiset osaa olla hiljaa, ei ole sellaista pakkoetikettiä joka velvottais puhumaan, silloinkin kun mitään sanottavaa ei ole.
ReplyDeleteSe, että saa olla hiljaa, on ihanaa, mutta minua kyllä ärsyttää myös se, jos ihmiset eivät saa oikeissa paikoissa suutaan auki.
ReplyDeleteMukavaa varmaan puhua suomea ja juoda olutta!!!!
Deli Sandwiches= Hulluja Voileipia...turkiksi deli on hullu:)
ReplyDeleteHyvaa viikonjatkoa, ja kiitos taas!
Ihana juttu, kun tapasit suomalaisia! Musta tuollaiset kohtaamiset maailmalla suomalaisten kans on hauskoja!
ReplyDeleteVaikka meillä Suomessa ei tuota small talk-puhumista niin paljoa harrasteta, sitten kun tavataan jossain päin maailmaa, suomalaisten kanssa tullaan kyllä juttuun, jutellaan pitkään ja ollaan ystävällisiä puolin ja toisin. Se on musta hieno osoitus sitä että ei me aina niin jöröjä ja puhumattomia olla, vaan osataan myös olla ystävällisiä, ihan aidosti.
Amerikkalaisetkin ovat ystävällistä kansaa noin ylipäätään, mut oli mielenkiintoista kun törmättiin täällä Suomessa turistisaarella amerikkalaiseen pariskuntaan, heillä ei ollut mitään mielenkiintoa jäädä juttelemaan amerikkalaisen mieheni kanssa, eikä mieheni heidän kanssaan (kuulivat kyllä että mieheni on amerikkalainen kun auttoi heidän lastenrattaiden nostamisessa eli kohteliaisuussanat vaihdettiin)
Mietin vain että minä tuossa tilanteessa olisin varmasti huutanut innosta kun löydän maanmiehiäni toisella puolella maailmaa. Ehkä amerikkalaisia on niin paljon, että heihin törmää joka puolella... Eli ei ole niin "big deal" kuin meille suomalaisille :)
Mrs K
Susu, nyt sen ymmärtää, kuinka ihanaa on se, että saa olla hiljaa, että ei tarvitse kohteliaisuutta rupatella.
ReplyDeleteMutta oli kyllä todella ihana hetki siellä terassilla. Oli niin rentouttavaa puhua suomea ja keskustelu oli rentoa. Ihan kuin olisi tavannut tuttuja, niin paljon yhteistä meillä kaikilla oli.
¤¤¤
Ebrufin, toi oli hauska tieto, nyt mulla on sitten hauskaa, kun voin mielessäni kääntää kaikki Deli-sanat. Mä saan tollasesta huumorista revittyä tosi paljon iloa. "Hulluilla on halvat huvit".
¤¤¤¤
MrsK, mun kokemukseni mukaan suomalaiset ei ole jäykkiä tai juroja ollenkaan. Ujoja ehkä, mutta yleensä aina valmiita mukavaan rupatteluun, jos toinen tekee aloitteen.
Se on niin paljon itsestä kiinni, Suomessa ihmiset on mun mielestä aina ystävällisiä, jos itse lähestyy ystävällisesti.
Amerikkalaiset ystävät hiukan naureskeli tolle jutulle, kuviteltiin että jos olisin esim. meksikolainen, niin kiljuisinko aina innoissani jos nään meksikolaisia. Eli kyllä se, että Suomi on niin pieni ja erikoinen maa, todella yhdistää meitä. Ja suomenkieli on kanssa jotain niin ainut laatuista, eipä juuri mikään muu kansakunta voi niin vapaasti rupatella toisten ymmärtämättä yhtään mitään!
No mun mies on monesti tehnyt sen ;D Viimeksi Utah:ssa pari kuukautta sitten! Mulle tuottaa vaikeutta alkaa yhtakkia vaantamaan Suomea ;D
ReplyDeleteMekin ollaan aina innoissaan, jos jossain (etenkin pidemmällä) törmätään suomalaisiin. Sydneyssä oli Akvaariossa lipunmyyjänä suomalainen - meni vähän aikaan ennen kuin tajuttiin, että hei - toi kielihän on Suomea! Sitten jäätiin hetkeksi lörpöttämään :)
ReplyDeleteMäkin olisin varmasti sinun tilanteessasi hihkassut riemusta - sä et taida paljon päästä suomea siellä puhumaan. Se olis minulle muuten kova pala, jos muuttaisin ulkomaille, koska olen niin suomen kieli -rakas :)
Susa, no sitten mitä paremmalla syyllä sun pitää puhua suomalaisten kanssa, kyllä siitä kielitaidosta kannattaa pitää huolta! ;)
ReplyDeleteElegia, mä rakastan puhua suuomea, on jotekin niin helppoa. ;)
Mä oon puhunut suomea vain silloin tällöin messengerissä. Alku tuottaa mulla aina hiukan hankaluuksia, mutta kyllä se parin lauseen jälkeen alkaa sujua. Mutta hassua, että mulle on alkanut tulla siihen hiukan aksenttia. :D
Se on muuten toi moottoripyörä jännä vekotin. Heti jos on moottoripyörällä liikenteessä jossain vähän syrjemmällä (maalla), niin aina tulee porukka juttelemaan huoltoasemilla ja toreilla:) Se on hauska tapa matkustella, kun ajaessa joutuu olemaan ihan hiljaa, niin juttua riittää tankatessa tai kahvitellessa.
ReplyDeleteSystem Operator,
ReplyDeleteToi on varmaan ihan totta, mä olen kanssa huomannut saman ilmiön, kun mulla on ollut vanhoja autoja, ne herättää kanssa aina kiinnostusta ja siinä samalla tulee rupateltua mukavasti. Ei mulla mitään antiikkiautoja ole ollut, mutta vaan siis sellasia 70-luvun kotteroita, ne herättää sympatiaa. ;)