Grauman´s Chinese Theater on legentaarinen elokuvateatteri Hollywood Bulevardilla. Teatterin rakentaminen aloitettiin 1926 ja 18 kuukauden päästä toukokuun 18 1927 teatteri aukaisi ovensa
Cecil B. DeMille's
The King of Kings ensi-iltanäytöksellä.
Kiinalainen teatteri sijaitsee osoitteessa 6925 Hollywood Bulevard, mutta ei tarvitse talon numeroita sen pahemmin vilkuilla, Kiinalaisen teatterin kyllä erottaa jo turistilaumasta sen edustalla.
Tällä hetkellä naapuritontilla on menossa rakennustyömaa, en tiedä mitä siinä ennen oli, enkä vielä tiedä mitä siihen on tulossa, rakentaminen on vielä aika alkuvaiheessa.
Kiinalaisen teatterin seinässä oli valtavia seinämaalauksia, jotka ovat nyt ilmeisesti jäämässä viereiselle tontille kohoavan rakennuksen taakse piiloon.
Tämä kuva on otetty 11. heinäkuuta, väkijoukko odottelee tässä Michael Cainea saapuvaksi ikuistamaan jälkensä sementtiin.
Monet julkkikset onkin jättäneet jälkensä Kiinalaisen Teatterin edustan sementtilaattoihin.
Teatteri on todella kaunis ihanine yksityiskohtineen, sisällä en ole ainakaan vielä käynyt, mutta uskoakseni se on todella upea tila, sillä on nähty lukuisia maailman ensi-iltoja ja muutama Oskarin jakotilaisuuskin on siellä pidetty.
Edustalla pörrää todellakin koko ajan turistilauma ja monia "julkkiksiakin" voi bongata edustalla, ja pientä tippiä vastaan voit vaikka poseerata Marilynin kanssa. Jos oikein hyvä säkä käy, niin voi tietysti bongata myös niitä oikeita julkkiksiä.
Kiinalainen teatteri sijaitsee osoitteessa 6925 Hollywood Bulevard, mutta ei tarvitse talon numeroita sen pahemmin vilkuilla, Kiinalaisen teatterin kyllä erottaa jo turistilaumasta sen edustalla.
Tällä hetkellä naapuritontilla on menossa rakennustyömaa, en tiedä mitä siinä ennen oli, enkä vielä tiedä mitä siihen on tulossa, rakentaminen on vielä aika alkuvaiheessa.
Kiinalaisen teatterin seinässä oli valtavia seinämaalauksia, jotka ovat nyt ilmeisesti jäämässä viereiselle tontille kohoavan rakennuksen taakse piiloon.
Tämä kuva on otetty 11. heinäkuuta, väkijoukko odottelee tässä Michael Cainea saapuvaksi ikuistamaan jälkensä sementtiin.
Teatteri on todella kaunis ihanine yksityiskohtineen, sisällä en ole ainakaan vielä käynyt, mutta uskoakseni se on todella upea tila, sillä on nähty lukuisia maailman ensi-iltoja ja muutama Oskarin jakotilaisuuskin on siellä pidetty.
Edustalla pörrää todellakin koko ajan turistilauma ja monia "julkkiksiakin" voi bongata edustalla, ja pientä tippiä vastaan voit vaikka poseerata Marilynin kanssa. Jos oikein hyvä säkä käy, niin voi tietysti bongata myös niitä oikeita julkkiksiä.
Posts
Kiitos tästä opastetusta kierroksesta. Olenkin aina miettinyt millainen on se ympäristö, jossa nämä sementissä olevat kädenjäljet ja nimet on.. Nyt selvisi sekin.
ReplyDeleteSooloilija,
ReplyDeleteMullakaan ei ollut oikein tästä kunnon käsitystä ennen. Eikä koko Hollywoodista.
Täällä on tosi jännä liikkua, kun niin monet uudet asiat, jotka tulee vastaan, onkin ennalta tuttuja. ;)
Hih, mekin kontittiin tuolla Kiinalaisen Teatterin edustalla jokunen vuosi sitten ja kuvattiin kiltisti varmaan joka ikinen ruutu. Kunnon turistit. Sama yritettiin tehda niille kavelytien tahdille, mutta lopetettiin sitten ajoissa kun tajuttiin kuinka hilliton urakka olisi ollut edessa.
ReplyDeleteOletko jo loytanyt Marilynin ja Natalie Woodin haudat? Oli jotenkin mieletonta seista niitten edessa...
Poh. Kavelytiella tarkoitin siis tietenkin niita jalkakaytavia. suom.huom. :)
ReplyDeleteStina
ReplyDeleteMullekin olis varmaan tullut sellainen ajatus, että pitää kaikki ikuistaa, jos olisin ollut täällä käymässä vain rajallisen ajan. Mutta huh huh, on siinä ollut urakkaa, ja varsinkin niitä tähtiä on todella kuin taivaalla, mä olin kyllä aivan yllättynyt kun tajusin kuinka paljon niitä on. En ole kuvannut kuin Johnny Deppin tähden, ainakaan vielä.
En ole vielä käynyt haudoilla, mutta se on kyllä mulla käyntilistalla, en edes vielä tiedä missä ne on.
Olitko pitkään Los Angelesissa?
Kaymaseltaan oltiin siella vain. Bunkattiin Anahaimissa, vietiin lapset Disneylandiin ja tehtiin tuollaisia pikku sightseeing retkia sinne tanne. Ollaan joskus mietitty, etta josko seuraavaksi ajaa hurautettaisiin sinne vaikka viela, mutta taitaa jaada tekematta, vaikka periaatteessa ihan napparasti onnistuisikin :).
ReplyDeleteMonroen ja Woodin haudat, ja muutamat muut (kannattaa hiukka kavella siella), loytyvat Westwood Memorial Parkista. Kannattaa kayda. Haudalta loytyviin ruusuihin liittyi, ainakin aiemmin, surullisen kaunis tarina Joe DiMaggiosta.
Stina
ReplyDeleteMä olin just ihailemassa sun teekuppejas! Ja sillä välin sä olit täällä. :)
Joo, arvelinkin, että ne on siellä Westwoodissa, sinne meillä on kyllä ollut tarkoitus mennä. Voi tuo ruusujuttu ja Joe DiMaggio liikutti mua jo, vaikka en tiedä siitä mitään.Voin vain arvailla.
Mä en ole itse käynyt vielä siellä Anaheimin suunnalla, ollaan vaan pyöritty oikeastaan täällä omilla nurkilla pohjoisemmassa. Ja nähtävää tuntuu riittävän täälläkin niin, etten tiedä koska tätä reviiriä tulee laajennettua.
Mua kiinnostais kanssa se Disneyland, mutta kun ei ole lapsia tässä kinuamassa, niin ei ole ainakaan vielä tullut käytyä. Mutta olen kyllä kuullut, että siellä olis aikuisillekin paljon mielenkiintoista nähtävää.
Disneyland oli ihan ok. Kylla siellakin kerran kay, vaikkei sen ikaisia muksuja mukana olisikaan. Rahaa siella tietysti palaa ihan jo pelkkaan paasymaksuun ja syomiseen, mutta minkas teet. Me ihastuttiin 'Pirates of the Caribbean' ajeluun ja kaytiin siina useamman kerran perajalkeen :).
ReplyDeleteNahtaavahan noin isossa kaupungissa tosiaan riittaa ihan hurjasti, ja laidasta laitaan, joten ei sulla varmaan aika tule pitkaksi seuraavaan viiteenkymmeneen vuoteen.
Jep, hopero ja sumuinen olo tulee mullekkin asiaa miettiessa ;). Tarinan mukaan surun murtama DiMaggio jarjesti niin, etta Marilynin haudalle toimitettiin saannollisesti puolitusinaa ruusua kahdenkymmenen vuoden ajan. Vaikka siita onkin jo kulunut aikaa, niin siella kaydessamme kryptan maljassa oli vielakin saman verran ruusuja. Onko ne yha saman toiveen mukaisesti tomitettu, vai joitain toisia, sita en tieda, mutta luonnollisesti tahdoin ajatella, hoppana kun olen, etta niitahan ne. Sita samaa vakuuttelivat herttainen vanhempi pariskunta joihon siella kaynnillamme tormasimme. Parantumattomia romantikkoja kai hekin.
Stina
ReplyDeleteMulla meni jo nyt vilunväreet ja liikutuin, mä olen kyllä niin romanttinen höperö. Kaunis tarina, pitääkin varautua nenäliinoin kun sinne mennään.
Toisaalta tuollaiset liikuttavat hetket on jotenkin sellaisia elämää suurempia, on kuin rakkaus koskettaisi aivan kirjaimellisesti ja sellaiset hetket saattavat yhdistää ihmisiä hetkellisesti todella voimakkaasti. Onko se sitten romanttista hömpötystä vai jotain suurempaa. Kuka tietää.
Surullista ja kaunista. Jotenkin tuollaiset rakkaustarinat on niin liikkiksia ja niinkuin sanoit, koskettavia. Kesken katkennut elama ja ikuisesti kaipaava rakkaus, snif.
ReplyDelete(Ma tietenkin pistin lopulta viela twilight zone-vaihteen paalle ja mietin, miten suloista olisikin ollut, jos se vanha pariskunta siella haudalla oliskin olleet juuri taman tarinan paahenkilot, jotka olisivat toisensa vihdoinkin saaneina tulleet jostain toisesta ulottuvuudesta yhdessa kaymaan haudalla.)
Stina,
ReplyDeleteMistäpä sitä tietää. Ainakin ajatus on todella kaunis, ainakin pariskunta, olivatpahan mistä tahansa sinne saapuneet, osasivat varmasti olla onnellisia voidessaan olla yhdessä. Joskus sen omankin rakkauden kokee syvemmin tuollaisissa hetkissä. Ja osaa arvostaa ja olla kiitollinen.