Random men in Hollywood

Eilen oltiin matkalla Scandinavia kauppaan, Pico Bulevardille. Meidän reitti kulkee yleensä West Hollywoodin läpi. Siellä riittää mielenkiintoista kuvattavaa joka kerta. Mä yleensä nappailenkin kuvia auton ikkunasta. Tässä näkyy sekä kuvaaja, että kuvattava. Kaksi vanhaa hippiä.

Tässä on ihan suomalaisen näköistä nuorisoa, puuttuu vain mäyräkoirat.

Valitettavasti kuvissa näkyy vain usein selkäpuoli, mutta tässä kuvassa taitaa seinä olla pääsosassa.

Miehiä telineellä, aika huikean korkealla notkuu noi työmiehet.

Tässä mennään eri suuntiin.

Ja kukas se siellä kävelee?

Toi West Hollywood on kyllä siitä tosi erikoinen paikka, että siellä on niin kaikenlaista porukkaa. Turistit ryysi oikeastaan vain Hollywood ja Sunset Blvd:eilla ja Melrosella. Muuten näiden pääkatujen väliin jää pikku katuja, joiden varrella on asuintaloja ja niissä on skaala huippu hienoista aivan vaatimattomiin luukkuihin.

No tässä oli tämä kuvakooste teemalla miehet, lisää kuvia tulee, kun taas keksin uuden teeman. Ehkä jotain jouluista voisi alkaa pikku hiljaa laittamaan. Vaikka olihan tossakin jo sentään punanuttu.

Välimerelliset terveiset Kaliforniasta

Nyt kun siellä Suomessa tarvotaan räntäsateessa, niin taitaa olla oikea hetki kertoa hiukan Los Angelesin ilmastosta. Kaliforniassahan on välimerenilmasto, siis sää oloiltaan tämä muistuttaa hyvin paljon välimerenmaita. Samanlainen ilmasto on muuten kyllä myös Australian- ja Etelä-Afrikan länsirannikolla ja Chilen keskiosassa.

Los Angeles sijaitsee eteläisessä Kaliforniassa, joten täällä ei oikeastaan talvesta voida puhua, vaikka siitä kyllä puhutaankin. Mutta suomalaisen näkökulmasta se kyllä lähinnä muistuttaa Suomen kesää.

Mulla ei ollut oikein kovinkaan tarkkaa kuvaa Los Angelesista ennen tänne tuloani. Olihan kaupunki toki vilahtanut muutamissa elokuvissa ja telkkarisarjoissa. Mutta sitä, että täällä on aina näin lämmin, en ollut oikeastaan koskaan edes ajatellut. Joskus kyllä ihmettelin esim. Kauniissa ja rohkeissa sitä, että ne aina tuntu pukeutuvan kesämekkoihin. No enää en ihmettele.

En myöskään tiennyt, että täällä on niin vaihteleva maasto, vuoret ja kukkulat reunustavat kaupunkia ja kukkuloita on myös kaupungin sisällä. Osa on ihan luonnon tilassa, mutta useilla on myös taloja upeine maisemineen.

Palmupuita kasvaa kaikkialla. Mulle ne olivat aluksi hyvin eksoottinen näky.

Mutta nyt niihinkin alkaa tottua. Tämä kuva on tästä meidän kadulta.

Puutarhoissa kukkii ympäri vuoden. Kasvillisuus on rehevää, tosin nyt kyllä tarvittais sateita. Niin kuivaa on kaikkialla, joten puutarhat ei oikein selviä ilman keinokastelua.

Välimeren maat tulee mieleen myös monista rakennuksista.

Ja sittenhän täällä on toi biitsi. Siellä voi nauttia auringosta ja Tyynen valtameren aalloista myös ympäri vuoden.

Tänään näyttää olevan mittarissa 26 C (oops. olikin 29 C), joka tuntuu mukavan viileältä, ei tarvitse turvautua ilmastointiin. Öisin täällä on tähän aikaan vuodesta aika viileää. Me ollaan kaivettu jo peitto kaapista. Pian pitää varmaan hakea myös lämpöpatteri autotallista. Sitä tarvitaan joskus yöllä. Lämpötila ei kyllä putoa yleensä alle 10 C, mutta se tuntuu täällä kyllä jo melkein pakkaselta. Villasukkia kaipailin viime talvena täällä sisätiloissa.

Minä olen itse kierrellyt kaiholla katselemassa ensilumi-postauksia. Täytyy sanoa, että vaikka kuvittelin, etten koskaan tulisi ikävöimään pimeyttä ja räntää, niin kyllä vaan niitä kaipailen. Olen täällä ikikesässä oppinut arvostamaan 4 vuodenaikaa ihan erilailla kuin ennen.

Edit. No jotenkin tämä postaus taas liippas niin läheltä Lepiksen tämän päivän tehtävää: Tänään saapui lopullinen ‘marraskuu’, lunta ja kaikkea römppää. Kesäikävä tuli, ja kova. Mitä sinä kaipaat kesästä eniten?
Vaikka anoin jo lupaa jättää tämä tehtävä väliin, niin taidankin nyt kuitenkin kuitata sen, taas hiukan annettua aihetta mukaellen, tällä postauksella. ;)

Auringon lasku Sunset Bulevardilla

Meillä oli viikonloppuna suunnitelmia mennä hiukan pidemmällekin kuvausreissulle, mutta sekä perjantaina että launtaina meidän lähtö viivästy niin paljon, ettei oikein kerittykkään lähtemään mihinkään kauemmaksi, koska aurinko alkaa laskea jo 5 pm aikoihin. Mutta pikku ajalulla käytiin molempina iltoina.

Eilen illalla satuttiin olemaan ihan sattumalta juuri Sunset Bulevardilla kun huomattiin auringon olevan juuri laskeutumassa. Auringonlasku ei tosin ollut ihan tavallinen, vaan aurinko oli aivan kirkkaan punainen. Mä en kerinnyt oikein säätämään mitään, ryntäilin vain kadunpoikki edestakaisin etsien hätäpäissä hyvää kuvakulmaa. Aurinko laskee niin nopeasti, että aikaa ei jää pahemmin miettimiselle.

Taivas oli maastopalojen aiheuttaman paksun savun peitossa, siksi auringon väri oli niin uskomattoman syvän punainen ja savu myöskin suodatti valoa niin hyvin, että pystyin kuvaamaan suoraan aurinkoa kohden. Saman ilmiön näin viime syksynäkin maastopalojen aikaan, yritin silloin kuvata omassa puutarhassa, mutta silloin en saanut oikein kunnon kuvia.

Maastopalot uhkaava pimentää Los Angelesin

Maastopalot ovat leimahtaneet jälleen, kun helteet ovat palanneet Kaliforniaan. Välillä oli jo hieman viileämpi kausi ja pari kertaa satelikin, mutta nyt kärvistellään jälleeen yli 30 C helteissä.

Eilen yöllä Rob huomasi pohjoisessa taivaalla outoa loimotusta, aamulla taivas olikin jo sakean savun peitossa. Tällä kertaa palot on siis tosi lähellä. Mä en saanut otettua oikein kunnon kuvaa tästä meidän pihasta, koska puut ovat pahasti edessä, mutta kirjasto reissulla nappasin tämän kuvan, josta näkyy hyvin kuinka sakea savu paloista nousee.

Tulen leviämistä edistää voimakas tuuli. Roihuja sammuttaa yli tuhat palomiestä. Tuli uhkaa myös Monteciton kaupunkia, joka tunnetaan erittäin rikkaiden lomapaikkana.

Yli 200 luksustaloa on palanut poroksi, 10 000 ihmistä on evakuoitu kodeistaan ja sähkökatkot uhkaa pimentää Los Angelesin, jos palot iskevät voimalinjoihin. Los Angelesin pormestari Antonio Villaraigosa onkin kehottanut säästämään sähköjä, jotta katkoksilta vältyttäisiin.

Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger on julistanut alueelle poikkeustilan.

Pikku pyrähdys olympia tunnelmaan

Olympia kisat meni tällä kertaa penkinalusurheiluksi. En oikein osannut seurata kisoja Amerikan telkkarista. Mutta sattumalta tuli kuitenkin vietetyksi kisojen viime hetkiä melkein kuin paikan päällä. Pyörimme eilisen päivän Chinatownissa.




Kuvia tuli räpsittyä taas kuin konekiväärillä. Ja luulempa vain, että mun blogit muuttuu ainakin hetkeksi "kiinalaisiksi", niin uskomattoman kiehtova oli Los Angelesin Chinatown. Mutta halusin nyt ihan heti pikinmiten laittaa noi olympia-aiheiset fotot tohon, että jää itselle jonkinlainen omakohtainen muisto Pekingin kisoista.

Meidän lemppari kauppa

No kyllähän se lemppari kauppa on tietysti kirjakauppa, lelukaupatkin on mielenkiintoisia, mutta siellä yleensä pelkkä katselu riittää, kirjakaupasta on vaikeampi lähteä ulos ilman ostoksia, vaikka siellä saattaa vierähtää useampikin tovi, niin ei silti ihan kirjoja kerkiä läpi lukea. Tässä kirjakaupassa, joka siis on vanhan elokuvateatterin tiloissa, on todella viehättävä tunnelma, jotenkin sellainen vanhan aikainen kiirreettömyys. Ja tila on todella kaunis, siellä on paljon kauniita yksityiskohtia, varsinkin noi perinteiset neonvalo koristeet viehättää mun silmiäni.

Me käydään kyllä yleensä kirjastossa, kun lukemista tarvitaan aina sellaiset jätti annokset. Mutta jotkut kirjat on sitten sellaisia, että ne haluaa omaksi. Tällä kertaa Rob löysi kaksi Albert Camus:in kirjaa; The Plaque ja The Stranger.

Kaikkea pitää olla liikaa, eikä sekään vielä ole tarpeeksi.

Parin päivän päästä tulee mulle vuosi täyteen täällä Jenkkilässä. Kun saavuin tänne olin aivan intoa täynnä. Jo käynti supermarketissa oli jännittävää. Niin paljon kaikkea ihmeellistä täällä on. Kaikki oli uutta ja erilaista. Mutta toisaalta ei voi välttyä ihmettelemästä, että onko tämä kaikki aivan tarpeen. Kaikkea pitää olla liikaa, eikä sekään vielä ole tarpeeksi.

Täällä kulutus on ihan omaa luokkaansa ja on vaikea uskoa, että ihmiset olisivat ihan valmiita sitä suosiolla vähentämäänkään. Monille kuitenkin tulee seinä vastaan. Amerikkalaiset ovat velkaantuneet aika hälyttävällä tavalla. Tästä voi lukea lisää mm. Maailmanmenoa vapaassa maailmassa blogista. Mitään tilastoja mulla ei ole amerikkalaisten kokonais kulutuksesta, mutta tässä pari esimerkkiä niistä globaalistikin merkittävistä asioista: Autot kuluttava täällä 40 % koko maapallon kulutuksesta. Amerikkalaisten sotilaskulut ovat yli 40 % koko maailman sotilaskuluista. Mutta USA:n väkiluku on vain alle 5 % koko maapallon väestöstä. Joten siitä voi päätellä, että ihan tasapuolista tämä touhu ei noin globaalisti tarkasteltuna ole.

Mutta onhan täällä toki tosi mahtava olla, kyllähän tämä kaupunki on saanut mun pääni pyörälle ja innostuneena täällä vieläkin jaksan asioita ihailla. Mutta kuitenkin haluan pitää myös mielessäni ton toisen puolen. Niin moni amerikkalainenkin. On monta asiaa johon täällä haluttais muutoksia. Toiset tosin haluaa niiltä sulkea silmänsä, mutta onneksi täällä on paljon fiksuja ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet, että ihan tälläinen meno ei voi loputtomiin jatkua.

Edit.
No löytyihän kuva aika hassusta maapallosta. Se ehkä omalta osaltaa selvittää sitä, että maapallo ei ole oikein tasapainossa, että väkisinkin joihinkin toimenpiteisiin pitäisi vapaaehtoisesti ryhtyä, ennenkuin jossain päin tyytymättömyys kasvaa äärimmilleen. Jos ton hassun kartan sais korjattua oikeammaksi, niin kyllä siinä varmaan moni ongelma samalla korjaantuisi.

Los Angeles, rakkaudella

Mä olen yrittänyt välittää Los Angelesista mahdollisimman monipuolista kuvaa. Se ei ole helppoa, koska tää kaupunki on ihan kaikkea. On mahdotonta kuvata sitä näyttämättä rumuutta ja köyhyyttä. Kosk sitä on täällä aivan joka puolella. Tämä on hirmuinen saastekattila, jossa mielettömät moottoritiet halkoo kuin arvet tätä maisemaa. Rikokset ja väkivaltaisuus on osa tämän kaupungin arkea. Kouluissa on metallinpaljastimet. Koululaisilla ei ole täällä pitkiä kesälomia, koska rikollisuus kasvaa heti, jos nuoriso päästetään yhtäaikaa vapaalle. Naurettavat jengit käyvät täällä keskenään sotia. Asunnottomia ja köyhiä ihmisiä on valtavat määrät. Kunnallistekniikka on aivan retuperällä. Energia- ja vesipula tulee uhkaamaan lähi vuosina tätä liian nopeasti kasvaa jättiläistä.

Mutta mä rakastan tätä kaupunkia, kuten useimmat ihmiset täällä. Täällä on ihmisiä joka puolelta maailmaa. Täällä voi muutaman kilometrin matkalla kokea mitä ihmeellisimpiä elämyksiä. Täällä on runsautta ja väriä. Turhat rakennus- ja julkisivumääräykset ei rajoita täällä tätä värikästä urbaania maisemaa. Valtavat mainostaulut ja neon valot kohoavat kaupungin ylle.
Silmiä hivelevä rehevä kasvilluus ja uskomattoman upeat palmurivistöt koristavat tätä kaupunkia. Hedelmäpuut ja eksoottiset kukaset koristaa kauniita puutarhoja. Idässä kaupunkia halaa uljaat vuoret, talvella jotkut jopa lumihuippuisia. Lännessä avautuu Tyynivaltameri. Se on henkeäsalpaavan kaunis. Siinä rannalla on tunne, kuin olisi tullut maailman ääriin, mutta kuitenkin edessä avautuu uusi tulevaisuus. Kaikki on mahdollista. Maanjäristys vavisutti kaupunkia, täällä tiedetään, että iso järistys on tulossa. Se voi kerta heitolla pyyhkäist pois tämän uskomattoman unelmien kaupungin.

Los Angeles on meidän kaikkien olohuoneissa, joka ikinen päivä. Nämä maisemat on tullut tutuiksi ympärimaailmaa. Täällä asuu rikkaita ja palvottuja maailmantähtiä enemmänkuin missään muualla. Punaiset matot, limosiinit ja säihkyvät timantit on myös tämän kaupungin arkea.

Joten toivoisin, että kaikki lukijat ymmärtäsi, mitä minä yritän tämän blogini välityksellä kertoa. Nuo kuvat tuossa on kaikki yhdeltä pieneltä pätkältä Westwood Bulevardia. Se on mielestäni aika kuvaava kooste. Ihmettelen, jos joku voi vielä ihmetellä, että miksi minä täällä ihmettelen yhtä sun toista. En tiedä voinko koskaan enää lopullisesti jättää tätä kaupunkia, ainakin se on aina sydämessäni. Kun multa kysytään, että mikä tässä kaupungissa on parasta, vastaan, että enkelit. Voiko kauniinpaa nimeä kaupungilla olla?

Rakkaus toi minut tähän kaupunkiin, ja nyt minä itse olen rakastunut siihen.

I don´t want to live here, but a stay here rather amuses me. It´s a sort of crazy-sensible.

D.H. Lawrence (mietelause koskee Los Angelesia)