Paluu sivistykseen

Tuolla kansallispuistossa oli ihania kapeita teitä, jotka mutkitteli tietysti maaston mukaan. Oli virkistävää vaihtelua ajaa välillä muutakuin viivasuoraa tietä pitkin, takas kotiin me kuitenkin päädyttiin valitsemaan moottoritie, hiukan jo väsytti oleskelu raikkaassa vuoristoilmassa.

Minä en koskaan opi noita maileja, menee nuppi välillä sekasin täällä, kun kaikki mitat ja yksiköt ovat erilaisia kuin mihin on tottunut, ja koska vielä mielessäni välillä mun on pitänyt muuntaa eurot markoiksi, että ymmärtäisin millaisista summista on kyse, niin tuskin enään totun näihin uusiin mittayksiköihin täällä. Kyllä mun pitää ne koko ajan muutaa metrijärjestelmään mielessäni, että olis edes jotain hajua kuinka paljon jokin "oikeasti" on.

Pian kansallispuiston autio maisemien jälkeen alkoikin olla jo asutusta. Vanhoja hauskoja rakennuksia ja muutenkin sellaista tuttua amerikkalaista maisemaa vilahteli. Tosin aavikolle oli noussut myös tosi laajoja uudisrakennus alueita, ne oli ainakin vielä aika tylsän näköisiä, rakennukset olivat niin samantyylisiä, enimmäkseen sellaista hiukan uusvanhaa tyyliä. Sellaista villiä ja vapaata vaihtelevuutta, kuten vanhemmilla alueilla siellä ei valitettavasti näkynyt. Mutta tää kaupunki kasvaa niin tohinalla, että asutus vyöryy yhä laajemmalle alueelle.

Moottoritiet ovat kyllä aivan hervottoman leveitä. Mietittiin, että kuinkahan monia neliökilometreja tai siis maileja on Los Angelesin alueella niiden alla. Vuoristo maisema jatkuu ihan kaupunkiin asti. Kukkuloita on vielä kaupungin sisälläkin aika lailla, joten mitään tasamaastoa Los Angelesin alue ei ole.

Kaupunkia lähestyttäessä näkee saastepilven kaupungin yllä, se on järkyttävän synkkä ja harmaa.

Amerikkalaista kulttuurihistoriaa

Jos joku täällä rehevän ja kauniin kasvillisuuden lisäksi kiehtoo mun silmiä, niin se on kyllä nää vanhat mainoskyltit. En tiedä miksi täällä on niitä on säilynyt niin paljon, Suomesta ne on valitettavasti lähes kokonaan kadonneet. Muistan lapsuudesta jotain ihania kylttejä, mutta niiden tilalla on nyt vain siistejä kotelomaisia valomainoksia. Kyllä neonvaloissa ja käsimaalatuissa kylteissä on jotain sellaista nostalgiaa, että toivoisi täällä ainakin tämän perinteen säilyvän.

Amerikkalaisten kulttuurihistoria on niin lyhyt, jos ei nyt lasketa alkuperäiskansan historiaa tähän. Voidaan ehkä sanoa, että populaarikulttuuri ja neonvalot on täällä sitä, mitä euroopassa on esimerkiksi klassinenmusiikki ja patsaat ja suihkulähteet, jos nyt sallitaan tälläinen vapaa yleistys. Se on täällä kulttuurihistoriaa ja todella kiehtovaa ainakin minun silmilleni.

Kaikkea pitää olla liikaa, eikä sekään vielä ole tarpeeksi.

Parin päivän päästä tulee mulle vuosi täyteen täällä Jenkkilässä. Kun saavuin tänne olin aivan intoa täynnä. Jo käynti supermarketissa oli jännittävää. Niin paljon kaikkea ihmeellistä täällä on. Kaikki oli uutta ja erilaista. Mutta toisaalta ei voi välttyä ihmettelemästä, että onko tämä kaikki aivan tarpeen. Kaikkea pitää olla liikaa, eikä sekään vielä ole tarpeeksi.

Täällä kulutus on ihan omaa luokkaansa ja on vaikea uskoa, että ihmiset olisivat ihan valmiita sitä suosiolla vähentämäänkään. Monille kuitenkin tulee seinä vastaan. Amerikkalaiset ovat velkaantuneet aika hälyttävällä tavalla. Tästä voi lukea lisää mm. Maailmanmenoa vapaassa maailmassa blogista. Mitään tilastoja mulla ei ole amerikkalaisten kokonais kulutuksesta, mutta tässä pari esimerkkiä niistä globaalistikin merkittävistä asioista: Autot kuluttava täällä 40 % koko maapallon kulutuksesta. Amerikkalaisten sotilaskulut ovat yli 40 % koko maailman sotilaskuluista. Mutta USA:n väkiluku on vain alle 5 % koko maapallon väestöstä. Joten siitä voi päätellä, että ihan tasapuolista tämä touhu ei noin globaalisti tarkasteltuna ole.

Mutta onhan täällä toki tosi mahtava olla, kyllähän tämä kaupunki on saanut mun pääni pyörälle ja innostuneena täällä vieläkin jaksan asioita ihailla. Mutta kuitenkin haluan pitää myös mielessäni ton toisen puolen. Niin moni amerikkalainenkin. On monta asiaa johon täällä haluttais muutoksia. Toiset tosin haluaa niiltä sulkea silmänsä, mutta onneksi täällä on paljon fiksuja ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet, että ihan tälläinen meno ei voi loputtomiin jatkua.

Edit.
No löytyihän kuva aika hassusta maapallosta. Se ehkä omalta osaltaa selvittää sitä, että maapallo ei ole oikein tasapainossa, että väkisinkin joihinkin toimenpiteisiin pitäisi vapaaehtoisesti ryhtyä, ennenkuin jossain päin tyytymättömyys kasvaa äärimmilleen. Jos ton hassun kartan sais korjattua oikeammaksi, niin kyllä siinä varmaan moni ongelma samalla korjaantuisi.

Amerikkalainen kauneusihanne

Kun keskustelu naiseudesta ja vertailu esim. suomalaisen ja amerikkalaisen naisen välisistä tyylieroista on käynyt vilkkaina vähän sillä sun täällä, niin ajattelin laittaa tähän kuvallisen koosteen täältä Los Angelesista. Ja kerron samalla mikä mulle on täällä pistänyt silmiin tai herättänyt ihmetystä.

Mun piti ensin postata tähän kuvia oikeista ihmisistä, mutta se ei sitten tuntunutkaan kovin mukavalta idealta. Joten keräsinkin tähän kosteen mallinukeista, mallinukkehan edustaa puhtaimmillaan vallitsevaa kauneusihannetta. Tosin mallinukeille voi helposti käydä niin, että kun kauneusihanne muuttuu, näyttävätkin nuo kerran niin kauniit, nyt niin onnettoman vanhanaikaisilta.

Mutta ihmisillä ei ole täällä sellaista vaaraa, jos vartalosi on ei enää vastaa tämän päivän kauneusihanteita, siitä on helppo muokata juuri sopivan mallinen. Plastiikkakirurgia on täällä niin huippuunsa kehittynyttä, että melkein mikä tahansa on mahdollista. Telkkaristakin tulee monelta kanavalta vinkkejä tähän tarkoitukseen, siellä näytetään 24/7 kuinka kenestä tahansa tavallisesta harmaa hiirulaiseta loihditaan muutamilla veitsen viilloilla, rasvaimuilla, silikonirinnoilla, leuka- ja poski-implanteilla, hammaskuoriloilla todellinen kaunotar. Välissä tulee tyyliohjelmia pukeutumis- ja trendiohjeineen. Enää ei siis tarvitse luottaa omaan tyylitajuun.

Kosmetiikka- ja lääketeollisuus tarjoaa myös uskomattomat valikoimat kaunistautumis- ja laihdutusapuja. Kauneussalongeissa ja kampaamoissa tehdään myös pieniä ihmeitä, joten täällä ei kenenkään tarvitse surra, jos ei ole sattumoisin syntynyt onnekkaimpien tähtien alla.

Tämä kaikki on totta, mutta silti aivan järkyttävää stereotypiaa ja yleistämistä. Suurin osa amerikkalaisista näyttää ihan samanlaisilta pulliaisia kuin suomalaisetkin. Yhtä tyylikkäitä tai tyylittömiä, ihmiset tavallisessa katukuvassa ei juuri mitenkään herätä erityistä huomiota, ehkä ainut mikä on minun silmiini ollut erilaista, on se, että nuoriso pukeutuu jotenkin konservatiivisemmin kuin Suomessa. Gootit, punkkarit yms. sellaiset nuorisotyylit puuttuu lähes kokonaan. Ehkä täällä vallitsevana tyylinä on ihan tavallinen pissis.

Silti mulla on sellainen tuntuma, että ulkonäkö on täällä jotenkin tärkeämmässä roolissa kuin esim. Suomessa. Ehkä siitä tulee se väistämätön johtopäätelmä monille, että amerikkaiset ovat aika pinnallisia. Ehkä yleistämällä niin voiskin sanoa, mutta pitää muistaa, että täällä on niin valtavasti ihmisiä, että poikkeuksia löytyy joka suuntaan. Joten loppupäätelmänä kuitenkin sanoisin, että enemmän amerikkalaisella ja suomalaisella on kuitenkin yhteistä. Se mikä on erilaista, on vain aivan pinnallista.

Amerikkalainen sananvapaus osa 1

Jos joku näyttäis olevan täällä vapaata, niin se on mainonta. En tiedä millaisia rajoituksia siinä on, mutta ei ainakaan näyttäisi olevan rajoituksia siinä mihin ja minkä kokoisia mainoksia saa laittaa. Tässä ekassa kuvasarjassa on suuret mainostaulut eli Billboardit. Mä en oikeastaan ole niin erityisesti niitä kuvannut, mutta kyllä niitäkin mun jo kuvista jokunen löytyi. Ne kuuluu kyllä todella tyypillisenä osana tähän kaupunkimaisemaan.

Se mikä näissä mua ihmetyttää, on niiden valtava koko, joskus mainostaulu voi olla suurempi, kuin tönö sen alla. Noista kuvista ei okein saa ihan sitä käsitystä, kuinka järkälemäisiä noi rakennelmat on.

Seuraavaksi tässä sananvapaussarjassa esittelen käsinmaalattuja mainoksia.

Los Angeles, rakkaudella

Mä olen yrittänyt välittää Los Angelesista mahdollisimman monipuolista kuvaa. Se ei ole helppoa, koska tää kaupunki on ihan kaikkea. On mahdotonta kuvata sitä näyttämättä rumuutta ja köyhyyttä. Kosk sitä on täällä aivan joka puolella. Tämä on hirmuinen saastekattila, jossa mielettömät moottoritiet halkoo kuin arvet tätä maisemaa. Rikokset ja väkivaltaisuus on osa tämän kaupungin arkea. Kouluissa on metallinpaljastimet. Koululaisilla ei ole täällä pitkiä kesälomia, koska rikollisuus kasvaa heti, jos nuoriso päästetään yhtäaikaa vapaalle. Naurettavat jengit käyvät täällä keskenään sotia. Asunnottomia ja köyhiä ihmisiä on valtavat määrät. Kunnallistekniikka on aivan retuperällä. Energia- ja vesipula tulee uhkaamaan lähi vuosina tätä liian nopeasti kasvaa jättiläistä.

Mutta mä rakastan tätä kaupunkia, kuten useimmat ihmiset täällä. Täällä on ihmisiä joka puolelta maailmaa. Täällä voi muutaman kilometrin matkalla kokea mitä ihmeellisimpiä elämyksiä. Täällä on runsautta ja väriä. Turhat rakennus- ja julkisivumääräykset ei rajoita täällä tätä värikästä urbaania maisemaa. Valtavat mainostaulut ja neon valot kohoavat kaupungin ylle.
Silmiä hivelevä rehevä kasvilluus ja uskomattoman upeat palmurivistöt koristavat tätä kaupunkia. Hedelmäpuut ja eksoottiset kukaset koristaa kauniita puutarhoja. Idässä kaupunkia halaa uljaat vuoret, talvella jotkut jopa lumihuippuisia. Lännessä avautuu Tyynivaltameri. Se on henkeäsalpaavan kaunis. Siinä rannalla on tunne, kuin olisi tullut maailman ääriin, mutta kuitenkin edessä avautuu uusi tulevaisuus. Kaikki on mahdollista. Maanjäristys vavisutti kaupunkia, täällä tiedetään, että iso järistys on tulossa. Se voi kerta heitolla pyyhkäist pois tämän uskomattoman unelmien kaupungin.

Los Angeles on meidän kaikkien olohuoneissa, joka ikinen päivä. Nämä maisemat on tullut tutuiksi ympärimaailmaa. Täällä asuu rikkaita ja palvottuja maailmantähtiä enemmänkuin missään muualla. Punaiset matot, limosiinit ja säihkyvät timantit on myös tämän kaupungin arkea.

Joten toivoisin, että kaikki lukijat ymmärtäsi, mitä minä yritän tämän blogini välityksellä kertoa. Nuo kuvat tuossa on kaikki yhdeltä pieneltä pätkältä Westwood Bulevardia. Se on mielestäni aika kuvaava kooste. Ihmettelen, jos joku voi vielä ihmetellä, että miksi minä täällä ihmettelen yhtä sun toista. En tiedä voinko koskaan enää lopullisesti jättää tätä kaupunkia, ainakin se on aina sydämessäni. Kun multa kysytään, että mikä tässä kaupungissa on parasta, vastaan, että enkelit. Voiko kauniinpaa nimeä kaupungilla olla?

Rakkaus toi minut tähän kaupunkiin, ja nyt minä itse olen rakastunut siihen.

I don´t want to live here, but a stay here rather amuses me. It´s a sort of crazy-sensible.

D.H. Lawrence (mietelause koskee Los Angelesia)