Tujunga on kylä tässä meidän lähellä kun lähdetään koilliseen päin. Se on mukavasti kukkuloiden syleilyssä, siellä ilma on raikkaampaa kuin muualla Los Angelesin alueella, kukkulat estävät saastepilvien pääsyn alueelle.

Kun lähdetään eteenpäin Tujungasta tullaankin pian
Angeles National Forest:iin. Maisemat ovat henkeä salpaavat, valitettavasti kameralla on mahdoton ikuistaa näitä jylhiä maisemia, tai mä en ainakaan osaa.

Todella pliisuilta nämä mahtavat kukkulat kuvissani näyttävät.


Tässä on Tujunga pato, mä en oikein ymmärrä vielä näitä patoja ja vesialtaita, mitkä on luonnollisia ja mitkä keinotekoisia, tässä näyttäisi olevan sekä keinotekoinen vedenkeruuallas ja pato ja sitten myöhemmin näytti, että se viraisi aika luonnollisena jokena tai paikoitellen aika pienenä purona, kovin kuiva kausi on nyt meneillään. Tämä mun selvitys oli nyt aika ontuva.

Mutta upeat näkymät tältä näköala paikalta joka tapauksessa oli.

Alue on kuin kuivakukkaketoa, valmiita kuivakukkia on vaikka minkälaisia ja muukin kasvillisuus on aika kuivahkoa ja mulle aivan uusia lajeja.


Tässä on sitten toinen näköalapaikka. Mielettömän korkea silta on rakennettu kahden kukkulan väliin ja alla sitten luikertelee pienen pieni puro, jatkoa sille höskälle tuolla aiemmin. En uskaltanut mennä tonne sillalle, koska siellä tuuli tosi kovaa.

Vuoria tai kukkuloita, en edes tiedä kumpia noin on, tai ehkä molempia, on todella monenlaisia, erivärisä, erilaisia struktuureja ja kasvillisuuskin aika vaihtelevaa. Harmi siis, että en tämän parempia kuvia onnistunut ottamaan. Meille asti näkyy osa kukkuloista ja talvella joidenkin huipulla on myös lunta. Joillekin kukkuloille on myös mahdollisuus ajaa huipulle, mutta tällä kertaa ei menty niin korkealle. Teidän pitää kuulkaa itse tulla katsomaan, ei näitä luonnon ihmeitä mitenkään saa välittymään kameran läpi. Uskomattoman ihana paikka. No kai nyt on, kun enkelitkin siellä viihtyy.