Kaapeli hässäkkää ilmassa

Ihan ekoja asioita, joita täällä ihmettelin ja kummastelin, on nää ilmakaapelit, ne risteilee täällä kaupungissa kaikkialla. Tässä ei nyt ole kuvissa niitä kaikkein sotkuisempia, nää kaikki kuvat on Veniceltä. Tälläisiä oli ennen vanhaan myös Suomessa, siis kaupungeissakin, enää niitä ei juuri näe kuin maaseudulla.

Mä en siis tiedä, miksi nää kaapelit kulkee täällä edelleenkin ilmassa? Onko niitä muissakin Amerikan kaupungeissa, vai onko ne ehkä täällä ilmassa maanjäristysten takia? Vai onko liian kallista upottaa kaapelit maahan? Vain onko teknologia vain jäljessä? Jos joku tietää selityksen, niin olisin siitä hyvin iloinen.

Nää hässäkät ei mua kyllä yhtään häiritse, ne on mun mielestä omassa rujoudessaan tosi suloisia.

Rannalla voi rehkiä tai rentoutua

Tyynivaltameri on ehkä ihanin asia täällä Los Angelesissa, eli se, että rantoja riittää. Voi valita ihan vapaasti haluaako vilkkaalle rannelle vai olla ihan rauhassa. Jopa tässä Venice Beachin rannassa löytyi molempia. Rannalla voi rentoutua ihanasti aaltojen pauhuja kuunnellen. Tai jos löhöily ei kiinnosta, voi vuokrata vaikka polkupyörän ja ajella rantaa pitki, siellä meneekin tosi kiva pyörätie. Kalifornialaiseen tapaan rannalta löytyy tietysti kuntolaitteita, joissa rehkimällä voisi hiukan tietysti muokata vartaloa parempaan rantakuntoon. Tenniskentätkin tietty löytyy. Ja tietty rantalentis kuuluu kuvioihin.

Tälläkin kertaa meiltä jäi kuntolaitteet kokeilematta, käveltyä tuli kyllä kilometrikaupalla. Joten lopulta me vain mässäiltiin roskaruokaa ja makoiltiin vain rennosti. Mua kadutti kyllä, että en ottanut uikkareita mukaan. Olis ollut kyllä mukava pulahtaa valtameren aaltoihin. Ensi kerralla sitten.

Kiva ylläri olutterassilla

Veniceltä löytyy tietysti jos jonkinlaista ruokapaikkaa ja baaria. Me istahdettiin olusille tohon alimman kuvan Venice Bistroon. Siellä oli aika täyttä ulkosalla, yhdessä pöydässä kun istui vain yksi asiakas, niin kysästiin tietty englanniksi, että onko tässä tilaa. Mies vain nyökkäsi ja mutisi jotain epämääräisesti. Joten istahdimme siihen pöytään ja rupattelimme keskenämme. Pöydässä istuva mies ei puhut mitään. Hetken kuluttua paikalle saapui pariskunta, jotka alkoi jutella hiljaisen miehen kanssa. Kuuntelin hetken ja kiljaisin: Ootteks te Suomesta?

No kyllä vaan. Pariskunta istuutui pöytäämme ja johan alkoi hiljainen mieskin jutella. He olivat olleet 2 viikkoa moottoripyörien päällä, 17 hengen ryhmä. Olivat matkanneet Chigacosta LA:hin pikku teitä pitkin. Aivan mahtava matka siis. Pariskunta oli mennyt matkalla naimisiin Vegasissa. Pari kaljaa siinä juotiin ja juttua riitti. Toi oli eka kerta kun törmäsin suomalaisiin täällä olo aikanani.

Rob ei tietysti ymmärtänyt meidän jutuistä hölkkäsen pöläystä ja kysyinkin jälkikäteen, että oliko ollut tylsää. Rob sano, että jos tollasta on Suomessa, että ihmiset kälättää noin innoissaan ja hän saa istua aivan rauhassa puhumatta mitään, niin kuullostaa tosi hyvältä. No olen kyllä kertonut muutenkin suomalaisista, Robin mielestä se, että ventovieraiden kanssa ei tartte jutella small talk:ia on todella upeeta. Mutta, kuten olin aiemmin kertonut, ihmiset on ystävällisiä ja todella puheliaitakin, jos joku haluaa alottaa keskustelun. No tuo tuokio suomalaisten kanssa oli todella hyvä esimerkki siitä, että kyllä suomalaisetkin osaa puhua ja juttua riittää.

Taas kerran totean, että Suomessa on hyvää se, että siellä ei ole pakko puhua, ei edes small talk:ia, mutta aina voi itse aloittaa keskustelun, jos sille päälle sattuu.

Pientalo arkkitehtuuria Venicellä

Tässä muutama asuintalo Venicen Beachiltä. Ne vois olla kyllä jostain muualtakin, koska ne edustaa aika tyypillisesti tänne niin vapaata arkkitehtuuria, mä en tunne täkäläisiä julkisivumääräyksiä, mutta koska tunnen kyllä vastaavia määräyksiä Suomesta, niin voisin veikata, että jos jotain määräyksiä on, niin ne on kyllä todella väljiä, jopa voisin epäillä, että sellaisia määräyksiä täällä ei edes tunneta.

"Taiteellisemmilla" alueilla olen huomannut, että usein uudet rakennukset rakennetaan ns. nyky arkkitehtuurin mukaisesti, keskiluokkaisemmilla aluilla talot rakennetaan enempi sellaiseen uusvanhaan tyyliin, siinä mielessä pientalo rakentaminen muistuttaa aika paljon suomalaista suuntausta.

Venice on yksi niistä alueista, joissa itse voisin kuvitella asuvani, alue on mukavan rentoa ja ranta on lähellä.

Venicellä, kuten useilla muillakin alueilla voi olla sekä ökyrikkaita että rutiköyhiä taloja aivan rinta rinnan. Sitten on tietysti erikseen ne vain rikkaiden ja vain köyhien alueet. Oikeastaan en ole kumpaisiakaan ääri laitoja vielä oikeastaan nähnyt, koska ökyrikkaiden asuinalueet on usein ns. suljettu kommuuneja, sinne ei porteista pääse ilman lupia ja taas niiden tosi köyhien alueet on sen verran vaarallisia, että sinne ei oikein suositella mentävän kameran kanssa tai ei oikeastaan ollenkaan.

Jim Morrisonin kotikulmilla

Venice Beachissä kukoisti Hippiparatiisi 60-luvulla, Jim Morrison oli ehkä kuuluisin Venicen asukas. Mutta jotekin sama henki siellä vieläkin vallitsee, turistilaumat ei ole täysin syrjäyttänyt rentoa paikallista väkeä, vaan siellä näkee kyllä paljon ihan Venicen värikkäitä asukkaitakin hengailemassa biitsillä ja rantabulevardilla.

Mä pidän tosi monista paikoista täällä LA:ssa, mutta jos saisi valita asuinpaikan ihan vapaasti, niin se voisi olla juuri Venice Beach. Siellä kohtaa taas niin tyypillisesti rikkaus ja köyhyys. Se tekee alueesta todella värikkään ja mielenkiintoisen. Mä laitan kuvia lisää, mutta tässä oli taas ekaks tällänen yleiskatsaus.

Kuvia löytyy siis myös sieltä Bohemian ja Junk Paparazzin puoleltakin.

Venice Beach

Helle jatkuu ihan tolkuttomana, ulos ei ole kyllä tänäänkään mitään asiaa ennen auringon laskua.
Joten kaivoinkin arkistoista tähän hiukan vanhempia kuvia, nämä on otettu viime tammikuussa, vietettiin päivä Venice Beachillä kun Robilla oli lomaa. Loman ajaksi sattui oikein ihanat kesäiset kelit. Tammikuussa kyllä satelikin silloin tällöin ja välillä lämpötila laski päivälläkin lähelle 15 C astetta, mutta lomaviikolla oli sellaiset mukavat 20 C astetta.



Venice Beach oli todella mielenkiintoinen paikka, siellä on pikkuputikkeja ja ravintoloita, käsityöläiset myy siellä omia tuotteitaan. Mulla ei ollut valitettavasti muistikorttia kamerassa, joten kuvaus saalis jäi tosi niukaksi, mutta sen verran rento ja värikäs paikka oli, että sinne kyllä mennään aivan varmasti uudelleen ja kuvattavaa siellä kyllä riittää.



Tässä on sitten muutama kuva varsinaiselta rannalta. Tammikuussa siellä oli aika autioo, mutta tälläisillä helteillä ne on kuin nuijalla lyöty. Ei oikein houkuttele mennä sinne tungokseen. Joten ehkä palaamme Venice Beachille sitten kun ilmat on hiukan viilentyneet.

Tässä vielä mosaiikki yleisen vessa seinästä. Siollä oli valtavasti tosi mielenkiintoisia rakannuksia, joita todella haluaisin kuvata lisää. Venice beachillä asuu värikästä ja erikoista porukkaa, siellä on aivan mielettömän upeita ja kalliita taloja, mutta välissä myös aika rentoja ja rähjäisiäkin asumuksia.

Venice Beach myös todella suosittu kuvauspaikka, joten se vilahtelee useissa elokuvissa ja telkkarisarjoissa.